KAMERAN EDESSÄ

tuomio5

Lauantaina oltiin juhlistamassa samalla tyttöporukalla, jonka kanssa olin aina yläasteella, ystävämme 20-vuotis synttäreitä. Pyysin jos joku voisi räpsäistä nopeasti musta kuvat, sillä pidin asusta jonka olin valinnut. Aloin sitten miettimään kuinka vaikeaa tämä joskus on ollut mulle. Pyytää jotakuta ottamaan musta kuvia. Nyt en tarkota sitä kun ollaan ulkomailla ja tahtoo nopeasti kuvan jonkun nähtävyyden kanssa, vaan blogiin esim. just asukuvia varten. Tämä nimittäin taroittaa yleensä sitä että tarvitaan enemmän kuin se yksi hyvä kuva.

tuomio2

Mulle on paljon helpompaa ottaa kameranjalka esille ja laittaa itselaukausin päälle kuin pyytää joltakin apua. Aina on hiukan ujostuttanut - niin kysyessä kuin kuvatessakin - mut myös pieni pelko henkilön kuvaustaidoista vilahtaa nopeasti mielessä. Osaako se? Tietääkö se varmasti mistä kulmasta ottaa? Ei kukaan kaveri, kumppani tai sisarus osaa näitä asioita ellei opiskele valokuvausta tai ole valokuvaaja ammatiltaan. Mutta kannattaa muistaa ettei aina edes valokuvaajaksi opiskellut osaa hommaansa. Isosiskoni on naimisissa ja hänen hääseremoniansa järjsetettiin jahdilla. Mulla oli hiukset auki siellä ja totta kai siellä kannella tuuli ja kuvissa mun hiukset lentävät joka suuntaan.

tuomio1

Vaikka itse onkin se kuvattava niin täytyy sen poseeraamisen lisäksi myös itse varmistaa että kuvakulma on oikea, tausta on hyvä ja että se tukka pysyy kurissa. Oon aina ottanu itsestään selvyytenä sen että kuka tahansa oli valokuvaajana hän osaisi hommansa tai ainakin tajuaisi sanoa jos jokin olisi vinossa. Studiossa kuvaaminen on eri juttu, kun siellä on muita huolehtimassa valaistuksesta ja tehosteista sun muusta, mutta kadulla kuvaksissä olette vain sinä ja kuvaaja. Ellet sitten ole supermalli kuvaamassa Vougen sivuille sisältöä. 


tuomio4
Nahkatakki mummilta / Toppi Gina Tricot / Farkut New Yorker / Lenkkarit H&M

Vieläkin mulla on hiukan vaikeuksia pyytää jotakuta ottaa musta kuvia ihan blogia varten. Mietin koko ajan miten saisin otettua itsestäni kuvia ilman ketään, mut eihän se ole oikeasti noloa kysyä. Eikä myöskään ole noloa seistä kadulla kuvattavana. Oon huomannu ettei monia oikeasti kiinnosta. Näitäkin kuvia otettaessa ihmiset kävelivät ohitsemme sanomatta mitään. Helsingin keskustan arkkitehtuuri on niin kaunista että rakennuksista on pakko saada kuvia ja pieni himo asukuvien ottamisesta ei voi olla syttymättä. Kuvaamista helpottaa myös todella paljon se jos kuvien ottaja on sellainen jonka seurassa tuntee itsensä rennoksi. Lauantaina oli helppo ottaa kuvia kun hassuteltiin kavereiden kanssa suurin osa kuvien otto ajasta.

tuomio3

Poseeraaminen on myös hankala juttu mulle. Tahdon mielelläni tietää miltä näytän kun otan jonkun asennon ja "mallina" se on hiukan hankalaa. Oon huomannu että peilin edessä harjoiteleminen auttaa paljon. Kuulostaa todella typerltä tiedän. Siinä kuitenkin näkee mikä asento omasta mielestä näyttää hyvältä. Kukaan ei muutenkaan paremmin tunne omaa kehoasi kuin sinä ja osaat sanoa mikä korostaa tarpeeksi ja likaa jotain kehon osaasi. Itselläni ei ole kokovartalopeiliä, mutta harjoittelen vähän väliä kasvojen ilmeitä käsipeilin tai puhelimen avulla selfietä ottaessani. Poseeraamistakin kannattaa harjoitella. Aina löytyy uusia tapoja korostaa niin omia kasvon piirteitä, vartaloa kuin myös vaatetta joka on päällä.

Pidätkö itse kameran edessä olemisesta vai viihdytkö paremmin sen takana?

xoxo
Paula

12 kommenttia:

  1. Tosi mahtava postaus, ihana että kirjoitit tästä josta minä ja varmasti muutkin ollaan aivan samaa mieltä! Mulla on lisäksi niin, että kaikki mun kuvaajat on enemmän tai vähemmän vastahakoisia niin ei senkään puolesta kehtaa kysyä. Olis ihana ite päästä kuvailemaan enemmän muita ihmisiä, mutta ei siihenkään ihan hirveästi ole vapaaehtoisia :D

    Sanna / pannariblogi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua aina jännittää se et jos toinen sanoo ei tai ku kerron kuvien tulevan blogiin nii sille sitte vähän tirskutaan. Oon ainoo kavereistani joka blogia pitää :p

      Poista
  2. Aina yhtä hankalaa seistä siinä kameran edessä, siksi mun blogissa ei asu kuvia varmaan ikinä nähdäkkään :D. Mut hei, ihania kuvia susta on kyllä saatu, tykästyin tohon tokavikaan jotenki erityisesti! Ja olet upea ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Oon pitäny kolmea blogia elämän aikana ja tää on ainoo jossa asukuvia oon julkassu kun aikasemmin ollu niin ujo kameran edessä ettei niitä tullu sitten kuvattua

      Poista
  3. Kiva postaus ja aihe + kivoja kuvia. Tykkään olla kameran molemmilla puolilla yhtä paljon.

    hevostytonelamaax.blogpot.fi

    VastaaPoista
  4. Ihana tuo takki! Tosi hyvä postaus, mukava lukea tällaista eräänlaista behind the scenes -materiaalia :) Itellä on tosi vaikea olla kameran edessä, mieluummin olen sen takana. Mutta pitäähän sitä silti joskus olla siellä edessäkin :D
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi takki on pari vuotta ollu mun kaapissa vaa henkarintäyttäjän ja nyt puin sen toista kertaa ikinä päälle. Taitaa olla tän kesän takki mitä käytän :D

      Poista
  5. Kiva aihe ja kivasti kirjoitit asiasta! Mulla on hankaluuksia olla kuvattavana, mutta tiettyjen ihmisten seurassa se on mulle luontevaa :D Haluisin niin paljon käydä joku kerta Helsingissä, ihan vaan kuvausaatteella. :) Ihania kuvia, tykkäsin asustasi paljon! Nahkatakki oli mun ykköskemlemppari.❤

    tiiaemilia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, munkin mielestä se on aivan ihana :D
      Kavereiden kanssa kuvailu on kyl paras tapa aloittaa se, sillä silloin ei mieti ympärillä olevia ihmisiä tai sitä näyttääkö typerältä vai ei. Samalla kun kuvista saa myös muistoja :)

      Poista
  6. Oi, täydellinen postausaihe! Mulla on monta postausta jäänyt julkaisematta sen takia, että tahtoisin siihen jonkun kivan kuvan itsestäni. Olipa kyse sitten asukokonaisuudesta tai skeittauskauden avauksesta. Kihlattuni kyllä ottaa kameran käteensä, kun haluaa ottaa musta jonkun hölmön kuvan, mutta esimerkiksi kun otettiin kiitoskuvia valmistujaistamineissa, oli se yhtä taistelua. Ei se rukka tajua oikeasti kuvakulmista tai asettelusta mitään, ja valehtelematta kaikissa kuvissa näkyi lähes ainoastaan kaksari. Tunnin kuvaamisen jälkeen saatiin yksi käyttökelpoinen kuva, jossa mulla on vähän hölmö ilme.

    Mutta kai sekin on parempi kuin ei mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on inhottava tunne kun katsoo sitten niitä kuvia ja huomaa ettei mikään niistä ole hyvä. Ite oon viel nii pikku tarkka ja haluun kaiken olevan täydellistä, mut kyllä se yks hyvä kuva on parempi ku ei mitään. Ei ainakaan mennyt koko kuvaussessio hukkaan :D

      Poista

Pidetään kommentikenttä siistinä, kiitos ♥

Viimeisimmät postaukset