ÄITI

Äitienpäivä on sellainen jota kaikki aina juhlistavat. Annetaan kukkia, lahjoja ja leivotaan kakku omalle äidille, siskolle, kaverille tai itselleen, sillä olet saanut tittelin "äiti". Mun perheessä äitienpäivä on aina mennyt isänpäivän edelle. Mulla ja mun veljellä on isähahmo ja tietysti myöskin isä, mutta se päivä on tuntunut enemmänkin pakko pullalta. Äitienpäivä on aina ollut erikoisempi ja joka vuosi kiitän äiti vain enemmän ja enemmän elämästä jonka hän on mulle antanut. Isäni oli kyllä osallisena, mutta äiti valitsi synnyttää minut ja veljeni sekä huolehti meistä vaikka kuinka sattui.

äitienpäivä1
Kuvissa minä, äiti ja pikkuveli

Äitini tapasi isäni alepareissulla 90 -luvun alussa ja 1995 he menivät naimisiin. Mulla on tallessa äidin kihlasormus jonka piti heidän rakkauttaan kuvastaa. Minä synnyin kaksi vuotta naimisiin menon jälkeen ja vuoden päästä syntyi veljeni. Nyt kun olen vanhempi olen istunut äidin kanssa alas ja puhunut isästäni. Hän kuoli 2014 alkoholiin ja lääkkeisiin. Kukaan ei osaa sanoa oliko se kännissä tehty vahinko vai kenties itsemurha. Tiesin siis isäni olevan alkoholisti ja äidiltä sain kuulla että hän myös jossain vaiheessa elämäänsä alkoi myös piikittämään itseään, oli myös todella väkivaltainen. Väkivaltainen siksi koska huumeet loppuivat. Äiti ja isä muuttivat häiden jälkeen pois Helsingistä maalle ja äiti joutui pakenemaan aina naapuriin, jonne oli 10 kilometrin matka. 

äitienpäivä2
Kuvissa minä, mummi (isän äiti) ja pikkuveli

Sitten äiti sai tietää odottavansa minua. He muuttivat takaisin Helsinkiin, niille seuduille jossa koko ikäni sitten kasvoin. Isäni ei kuitenkaan lopettanut juomistaan ja oli edelleen väkivaltainen. Kun mietin ensimmäistä muistoani se on tämä; Istun sohvalla ja tapitan televisiota. En muista mitä katsoin. Kenties muumeja. Ovi käy ja nostan katseeni isääni joka tyrkkää syliini täyden maitotölkin sekä likaisen, varmasti hiekkalaatikolta otetun, rämäisen rekan. "Leikis noilla", isä sanoo kännissä ja sitten alkoikin kauhea riita. Olin kahden vanha. Kysyin äidiltä onko näin tapahtunut ja hän sanoi kyllä. Se oli se päivä jolloin äiti sanoi isälle että nyt riittää. Silloin isä myös lähti pois talosta ja elämästämme. Äiti sanoi että hän kestää kaikki haukut, lyönnit ja paskan jauhamisen mitä isämme teki, mutta hänen lapseensa ei kosketa. Hän mieluummin kuolee kuin näkee meidät kärsimässä. Kauhistelin aina ennen miten ensimmäinen muistoni voi olla tällainen. Kauhea muisto isästäni. Ei kenelläkään muulla varmasti ole näin kauheaa ensimmäistä muistoa. Nyt kuitenkin näen sen eri tavalla. Ei se ole enää muisto jossa isän paha puoli tulee esille, vaan muisto jossa äiti suojelee minua. Siksi varmaan muistan sen.

äitienpäivä3
Kuvissa minä, äiti, mummi, pikkuveli ja serkkuja

Minulle äiti on vahva, rohkea, kiltti, luotettava ja ennen kaikkea rakastava. Mietin aina sitä mitä jos äiti olisikin päättänyt ettei tahdo lapsia isäni kanssa. Mitä jos äiti olisikin ajatellut ettei tahdo tuoda maailmaan yhtään lapsia joissa olisi sen miehen verta. Olen kiitollinen että äiti valitsi synnyttää minut sekä veljeni, joka on yksi ihanimmista ihmisistä maan päällä. En ole suunnitellut lasten hankintaa, mutta jos niitä koskaan tulee tiedän että pyydän apua ainoastaan omalta äidiltäni. Tiedän monta äitiä. Vanhempaa, nuorempaa ja oman ikäistäni. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan ansainnut äitiyttä samalla tavalla kuin oma äitini. 

äitienpäivä4
Kuvassa minä, äiti ja isä

Kerron vielä että isäni ei ollut oikeasti paha ihminen. Ei tahallaan. Alkoholi, huumeet ja lääkkeet sekoittavat ihmisen mielen. Vaikka isäni teki pahoja asioita niin silti puolustan häntä, sillä hän oli ainoa isäni. Hän pyysi aina anteeksi minulta kun puhuimme. Ne kaksi viimeistä vuotta jotka hän oli elossa huomasin hänen yrittävän parantaa tapansa. Hän pyysi anteeksi äidiltäkin vaikka kuinka monta kertaa, vaikka sanoikin ettei mikään hyvitä hänen tekojaan. En vihaa isääni, vaan alkoholia, huumeita ja niitä ihmisiä jotka ajoivat hänet siihen kuntoon jossa hän oli. Ilman näitä minulla olisi isä. Mutta onneksi sain kuitenkin vahvan ja rohkean äidin. Hän on sankarini.

Hyvää äitienpäivää jokaiselle äidille!

xoxo
Paula

6 kommenttia

  1. Tosi rehellinen postaus, ihailen kuinka uskallat kertoa tällaisista asioista! Kirjoituksestasi huomaa arvostuksesi äitiäsi kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Halusin tehdä erilaisen äitienpäivä postauksen, sillä harva oikeasti ymmärtää jokaisen äidin harteilla olevan taakan ja vähättelee äitiyttä liikaa. Jopa harva äiti välillä unohtaa kuinka tärkeä heidän roolinsa maailmassa on

      Poista
  2. Tää nosti kyyneleet silmiin. Olisipa kaikkien äidit yhtä ihailtavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voinu itse olla itkemättä kun tekstiä kirjoitin. Ajattelin jo hetken että sekalaista tekstiä syntyi, mut ei sitä tarvinnu ollenkaa muuttaa, vaikka kyyneliä olikin vuodatettu

      Poista
  3. Arvostan ihmisiä, jotka kertovat rehellisesti asiat juuri niin kuin ne ovat. Hyvä kirjoitus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tällaset asiat pääsee harvoin päivän valoon, mut halusin jakaa tämän teidän kanssa, sillä rakastan ja ihailen äitiäni suuresti

      Poista

Pidetään kommentit jooko siisteinä, kiitos ♥