SYDÄMENI TÄYTTYY RIIMEISTÄ

Ensimmäistä kertaa ikinä pääsin näkemään Ankaran livenä. Olin eilen (19.5.) kavereiden kanssa Helsingin keskustassa, koska oli vain niin kaunis sää. Sitten kuulin Ankaran kappaleen "Kyyneleet", jonka hän Vain Elämää -ohjelmassa rustasi. Ensimmäinen ajatus oli; ei kai se nyt oikeasti ole täällä esiintymässä? Mitä lähemmäs kavereiden kanssa päästiin musiikkia tajusin että kyllä! Nikke Ankara seisoi lavalla toisessa päässä katua. Ajattelematta asiaa kävelin suoraan väkipaljouden läpi lavan eteen ja tajusin jotain...

ankara1

ankara2

Harvoin kuulen kenenkään sanovan: "Tykkään räpistä." Jos kuulen eivät he tiedä kyseisistä räppäreistä mitään. Pahimpia ovat ne jotka sanovat tietävänsä jotain - melkeinpä kaiken koska ovat ykkösfaneja - mutta eivät silti osaa nimetä vanhoja tuotantoja näiltä henilöiltä. Osaatko itse nimetä milloin ilmsety ja mikä oli Ankaran esikoissinkku? Kuinka vanhana suomalainen Wil aloitti räppäämisen? Osaatko nimetä mitään Cheekin vanhasta tuotannosta? Tai Elastisen? Tiedätkö kuka on Taisto, Ällä, Kekkonen?

ankara3

ankara4

Kerron sulle asian joka oli joskus salaisuus. Mä räppäsin ala-asteella. Kuuntelin räppiä ja tein omia sanoituksia. Miksen kertonu siitä? Se ei ollut suomalaisten juttu, eikä varsinkaan tyttöjen. Nykyään suomalaisiakin naisia on räppääjinä. Heidän tuotantonsa on kuitenkin joko huonoa tai ei sitä oikeaa.
Kerran pukeuduin ala-asteen diskoon niin miten räppärit 2000 -luvun alkupuolella pukeutuivat. Ensimmäinen kerta jolloin olin ylpeä että tein jotain mitä itse oikeasti halusin. Yleensä kun menin muiden mukana. Mulle sanottiin että näytin pojalta ja naurettiin. Se siis jäi yhteen kertaan ja suljeuduin enemmän kuoreeni. Olin kymmenen vuotias.

ankara5

ankara6

Kuuntelin silti räppiä, mutta salassa. En enää harjoittanut räppiä. Annoin kuitenkin riimien tulla ulos runojen muodossa. Sitten - ehkä liian myöhään - tapasin murun, jolla oli teitoa. Oli ihana tavata joku joka tiesi jotakin räpistä ja vielä enemmän kuin minä. Hänellä on myös taitoa. Ihan kuin räppääminen olisi hänellä veressä. En siis voi olla kadehtimatta. Ei tarvita kuin biitti ja tavaraa tulee ulos. Eikä se ole huonoa. Hänen ansiostaan opin käyttämään omaa ääntäni. Mutta vaikka oon oppinu sitä käyttämään en silti uskalla laulaa - puhumattakaan räppäämisestä - kenenkään kuullen. Pelkään tekeväni jotain väärin riimejäni lausuessa tai että en olekaan yhtään niin hyvä kuin monet muut tuhannet jotka laulamista tai räppäämistä harrastavat.

ankara7

ankara8

Räppärit ovat mulle niitä joiden musiikkia kuuntelen kun on huono olla tai kun tunnen onnellisuutta. Riimit ovat niitä joita rustaan kun tahdon tuoda ajatukset ulos päästäni, jossa tuntuu olevan vuosi vuodelta aivan liian vähän tilaa. Vanhemmiten kun kaikki asiat stressaavat. Pitää tietää mitä tekee ja jos ei tiedä on sussa jotain vikaa. Sun kun olisi pitänyt tietää se jo päiväkodissa. Oon kuitenkin aina tienny mitä tahdon eikä se ole muuttunut vieläkään. Ei varmasti muutukaan. Mutta milloin otan itseäni niskasta kiinni ja teen jotain? En tiedä. Ehkä odotan että joku muu sanois sen mulle päin naamaa tai että löydän jonkun muun intohimon, johon voisin tyytyä sen pitkäaikaisen haaveen sijasta. En osaa sanoa. Ehkä joku päivä annan itselleni sen tarvitsemani potkun persuksille. Sillä välin jatkan muiden kannustamista, sillä siinä oon aina ollu hyvä. Tapaan uusia ihania ihmisiä, joilla on omia unelmia ja haaveita. Pieniä, suuria ja niin jäätävän isoja ettei niitä pysty sormenpäillä edes hipaisemaan.


Voit kurkottaa tähtiin, mutta se päädytkö tähtien joukkoon on ihan susta itsestäsi kiinni.

xoxo
Paula


Seuraathan myös YouTubessa, omani sekä blogin instagramia (@pauline_xs & @paulinebeautyqueen), Twitterissä (@paulukkaaa), Snapchatissä (paulukkaaa) sekä Tumblr:ssa (w-o-l-f-i-e)

8 kommenttia

  1. Ihana postaus! Tosi surullista toisin kun kaverisi sanoneet, että näytät pojalta. Silloin ei ehkä oikein ymmärtänyt sitä että voisi pukeutua niinkuin itse haluaa vaan piti sopeutua joukkoon. Vanhempana oon otse ainakin aatellut ememmänkin niin että ihansama mitä muut ajattelee mun tyylistä, vaikka onhan mulla aika perus/normaali tyyli ei siis mitenkään poikkeava. Ja tosiaan unelmista/haaveista kannattaa pitää kiinni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itekää en enää välitä mitä muut ajattelee tai sillä ei oo enää niin suuri merkitys ku mitä oli kymmenen vuotta sitten. Muiden mielipiteillä tietty täytyy olla jotain merkitystä, mut se ei saa estää ketään olemasta oma itsensä

      Poista
  2. Ihana postaus, tällaiset syvällisemmät postaukset ovat niin kivaa luettavaa ♥ Mahtavaa, että olet löytänyt oman tapasi purkaa tunteita pihalle. Naisten räppäämisessä ei pitäisi olla eikä olekaan mitään hävettävää, kyllä mekin osataan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjottaminen on aina ollu yks hyvä tapa mulle saada ajatuksia ulos ja musiikki sitten toisena. Syvällisemmät postaukset on myös omaan mieleen. Se on kivaa vaihtelua kaikelle muulle mitä blogista löytyy :)

      Poista
  3. Hyvä & mielenkiintonen postaus! Ite oon tykännyt paljon Nikke ankaran biiseistä, mutta jotenkin noi vain elämäästä nousseet kappaleet ei oo iskenyt muhun. Se Ankaran versio pettävällä jäällä - biisistä on kyllä ihan ok ja on sitä tullut kyllä luukutettua :D Mua itteeni jännitti ja jännittää vielä nykyäänkin laulaa julkisesti, mutta pakko sanoo että kyllä siittä pelosta on pikkusen päässyt yli :) Kannattaa kokeilla laulaa vaikkapa karaokessa ihan selvinpäin, siittä tulee sairaan hyvä fiilis ( jos siis onnistuu xd ) Humalatilassa siittä ei useemmiten tuu yhtään mitään :D Mutta karaokessa laulamista oon ite harrastanut nyt muutaman vuoden ja se kyllä auttaa tohon esiintymispelkoon suuresti. & toi on sairaan ärsyttävää kun joku on jonkun "tosi iso fani", muttei silti osaa just esim nimetä vanhempia biisejä :D Ite tykkään cheekin vanhoista kappaleista, mutta uudet on ihan ehdoton nou nou mulle - ei vaan iske, ei sitten yhtään.

    Tulipas pitkä kommentti, toivottavasti sait tästä jotain irti :)

    http://millattt.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä :D Ite on tullu karaokessa laulettua mut just alkoholin alaisena. Se yleensä poistaa kaikki estot, mut oon harkinnu et vois ostaa singstarin tai vastaavan. Pienenä sitä tuli pelattua tosi paljon!
      Musiikki rupee yleensä silloin mene huonoksi ku ruvetaan kaupalliseksi. Näin kävi esim Cheekin kohdalla

      Poista
  4. Tää oli eka postaus minkä luin sun blogista ja voin sanoo et vaikutuin! Oon itekki täs about puolen vuoden aikana alkanu kuuntelee räppiä (etenki suomalaista) vähitellen enemmän ja enemmän.
    Mielenkiinnolla alan selaa vanhempiakin postauksia läpi ja oottamaan uusia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana kuulla :D Tavote on mulla tehdä jokasesta postauksesta mielenkiintonen, mut tietenkään kaikki eivät voi tykätä. Jokasella kun on eri maku blogipostausten suhteen.
      Musta on kiva huomata et suomiräppi saa nykyään enemmän tunnustusta. Se ei nimittäin oo niin huono kuin monet luulee ja sanoo.

      Poista

Pidetään kommentit jooko siisteinä, kiitos ♥