NAARMUINEN KIRJOITUSPÖYTÄ

Katselin tyhjiä seiniä, yrityksenä muistella julisteita joilla olin ennen niitä yrittänyt koristaa. Muutama sinitarrasta jäänyt tahra avitti siinä hiukan.
Minkälaisia julisteita minulla oli ollut? Harry Potter, Twilight, Paramore, 5 Seconds of Summer, Demi -lehdestä saatuja sisustusjulisteita... Luettelin mielessäni. Kuinka monta niistä olinkaan joutunut heittämään roskiin, koska kuvaan olin kyllästynyt? Monta, osasin itselleni vastata.
Annoin katseeni kiertää tuossa pienessä huoneessa jossa olin nukkunut yli puolet elämäni öistä. Jossa olin nauranut ystävieni kanssa, itkenyt ja jonka seinien sisällä olin kokenut ensisuudelmani sekä menettänyt neitsyyteni. Ravistelin päätäni viimeisen kuvan kohdalla ja tunsin pienen inhon piston sydämessäni. Kuinka olinkaan voinut kuvitella sellaisen ihmisen kanssa suhteen? Onneksi olin kuitenkin tajunnut sen ennen kuin olin antanut itseni ihastua vielä syvemmin siihen, jonka kanssa kesäromanssi oli syttynyt.
Pystyikö sitä edes siksi kutsua? No yhden kesän se oli ainakin kestänyt, tuumin.
Puhelimeeni syttyi valo ja nyrpistin nenääni sillä tiesin kuka se olisi. Siinä paha missä mainitaan, ärähdin mielessäni. Mitäköhän hän nyt tahtoi? Kenties lähteä taas ajaelulle vaikka olin sanonut mitä halusin.
Nappasin silti puhelimen käteeni. Halusin nimittäin nähdä yrittikö hän lepytellä minua vai kenties rehvastelisiko uudella naikkosella. Luulin poistaneeni kik:n, hämmästyin kun huomasin keneltä oli tullut viesti. Yksinkertainen tervehdys joltain tyypiltä.
Pitäisiköhän tuohon edes vastata? Mietin ennen kuin avasin viestin ja vastasin.

Olimme puhuneet jo melkein kolme viikkoa. Niin puhelimessa kuin tekstiviesteilläkin ja silti en ollut vieläkään nähnyt häntä. Ellei laskettu niitä muutamaa kuvaa jotka hän itsestään oli lähettänyt, mutta oliko hän niissä kuvissa edes oikeasti? Oli hän kyllä ehdottanut näkemistä jo kolmesti, mutta aina perunut sen. Paitsi nyt. Nyt olin näkemässä hänet oikeasti. Olin ajatellut hänen vastaavan kieltävästi kun olin pyytänyt jos hän tulisi auttamaan minua kirjoituspöytäni kokoamisessa.
"Älä vedä", ärähdin pienesti pronssihtavanruskealle koiralle, joka ei ollut edes polven korkuinen. "Olet jooko kiltisti, etkä sitten nolaa minua", jatkoin koiralle puhumista, vaikka taisin kyllä sanat itselleni tarkoittaa.
Olin hermostunut. Olinhan ennenkin tavannut ihmisiä, mutta tässä oli jotain erilaista. Yritin kävellä mahdollisimman hitaasti, jotta saisin hiukan aikaa valmistautua ensi tapaamiseemme. Ihmeellistä miten sitä toivoo hartaasti jonkun näkemistä ja sitten tulee se kauhea jännitys, joka pistää melkien jänistämään. Kuitenkin hidastetuista askelistani huolimatta pääsin omasta mielestäni aivan liian nopeasti torille.
Koiran syytä, ajattelin mulkaisten koiraa, joka katsoi minua puolestaan silmät tuikkien ja häntä vimmatusti heiluen.
Nostettuani katseeni koirasta näin hänet istumassa erään kukkapenkin kivimuurilla. Hän näytti hiukan erilaisemmalta kuin niissä muutamassa kuvassa. Hän ei ollut kovinkaan pitkä. Tukka oli pörröinen, sojotti joka suuntaan, hiukan kihara ja perus suomalaisten maantieharmaa sävyltään. Hän vei sormiensa välissä olevaa savuketta huultensa väliin. Minut huomatessaan huulille levisi hymy ja hän heitti savukkeen maahan jonka tumppassi astumalla sen päälle.
"Nyt rauhassa, älä tee mitään typeriä temppuja", hiljaa mumisin koiralle ennen kuin lähdin astelemaan nuorukaista kohti. Sanat taisin kuitenkin jälleen tarkoittaa itselleni.

pöytä1

Mun ja Rillen tarina ei ole samanlainen kuin monella muulla parilla. Me ei tavattu kavereiden kautta tai opiskeluiden yhteydessä, vaan kik:ssä. Tiedtkö sen puhelimeen ladattavan sovelluksen jonka avulla voi puhua ihmisille? Muuttoni Pikku Huopalahdesta Kannelmäkeen oli edessä ja oltiin pakattu jo melkeinpä kaikki tavaramme kun Rille laittoi ensimmäisen kerran viestiä. Meidän piti tavata ennen muuttoa, mutta tavattiin sittenkin muuton jälkeen. Olin ostanut tuon kuvissa näkyvän Ikean pöydän ja se piti koota, mutta itse en tietenkään osannut sitä tehdä. Pyysin jos Rille tulisi auttamaan. Niin hän sitten tuli. Ähkimme ja puhkimme pöydän parissa hiukan yli kolme tuntia ennen kuin se oli valmis. Ikean kalusteita tuli kirottua monesti ja pariinkin otteeseen pöydän jalat tuli laitettua väärinpäin. Sen pöydän kasaamisen jälkeen aloimme viettämään vain enemmän ja enemmän aikaa yhdessä.

pöytä2

Tuo pöytä on vielä tallella. Se seisoa kököttää parvekkeella, sillä tarvittiin parempi pöytä tietokonepöydäksi. En kuitenkaan raaski heittää sitä pois tai myydä, eikä kumpikaan jaksa kantaa sitä varastoon. Se on siis tuolla parvekkeella ja yksi vaivainen kukka on koristanut sitä heinäkuusta lähtien. Pöytä on kokenut paljon ja sen näkee myös siitä, mutta sitä suuremmalla syyllä en tahdo sitä heittää pois. Se kuvastaa hyvin mun ja Rillen suhdetta. Aloimme rakentamaan suhdettamme kun kasasimme tuon pöydän ja se on kulkenut meidän mukana. Se oli Kannelmäessä missä tapasimme, se päätyi Rillen konepöydäksi kun muutin hänen luokseen viime kesäksi Hyvinkäälle ja nyt se tuli sitten tänne viime jouluna Rillen muutettua tänne. Siinä on naarmuja, jälkiä elämästä ja iästä kahden vuoden takaa. Se on hiukan kaareva, joka näyttää hyvin että se on kantanut jotain painavaa. Tuo pöytä kertoo hyvin kuinka jokaisessa parisuhteessa on hyviä ja huonoja hetkiä ja jos on tarpeeksi vahva, tarpeeksi halukas pysymään pystyssä niin silloin jaksaa pysyä.

pöytä3

Kun muutamme kaksioon niin tahdon tuon takaisin omaksi kirjoituspöydäkseni. Sillä on mulle tunnearvoa ja kun se päättää mennä täysin rikki niin keksin jotain käyttöä kyllä puun osille. Oon aina ollu luova, joten kyllä mä jotain keksin. En tiedä merkitseekö tuo pöytä mitään Rillelle, mutta hän ei ole ainkaan vastustellut sanoessani etten tahdo heittää sitä pois. Tuo pöytä kantaa mukanaan niin suurta tarinaa, jossa on monnen monta käännettä ettei sitä vain raaski heittää pois. Vain tuo pöytä ja sen naarmut tietävät meidän tarinamme kunnolla. Toivottavasti se myös kertoo tarinamme joskus eteenpäin.
Miksi kerron tämän kaiken nyt? Tasan kaksi vuotta sitten tuo pöytä koottiin.

xoxo
Paula

5 kommenttia

  1. Voi kuinka ihanasti ideoitu ja kirjoitettu teksti♥ Paljon onnea kahdesta vuodesta!

    VastaaPoista
  2. Wau, oot kyllä niin lahjakas kirjottamaan, ihan mahtava teksti! :) Onnittelut kahdesta vuodesta, vähän myöhässä tosin ♥

    VastaaPoista

Pidetään kommentit jooko siisteinä, kiitos ♥